Oon tosi ylpeä itsestäni... Sain vihdoinkin ommeltua tyttöjen ja poikien huoneeseen verhot. Rullaverhot siellä on kyllä ollut, mutta muuta ei sitten ole ollutkaan. Vaan nytpä on :) Kuvaa en ottanut, enkä aatellut ottaa. Saatte vaan luottaa mun sanaani, että verhot siellä nyt on :)
Huomenna alkaa täällä päin koulu. Meidänkin nuorimmainen lähtee kouluteille :( Äitin iso poika. Onneksi nämä muutamat päivät saikulla, niin pääsen saattamaan kouluun. Ens viikolla se on sitten isosiskon homma. Hieman on kyllä haikea olo, vaan tätä tämä elämä on.
Eilen hieman innostuin käsitöistä. Kokeilin tehdä palatossua, toinen on neulottu valmiiksi, toista aloitan tässä jossain vaiheessa. Sit löysin huivin tekeleen, jonka päätin saada valmiiksi. Kädet ei vaan tahdo kestää mitään painavaa ja tuo on jo yli metrin pituinen. Sit löysin yhdet sukat, jotka olen aloittanut ties koska... Nekin täytyis saada valmiiksi. Varsinkin ennen sukkasadon alkua.
Mutta nyt lähden ulos katselemaan kukkapenkkejä... Niille pitäis jotain tehdä... Haluaako joku tulla auttamaan??? :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Luotetaan nyt sitten, että siellä on verhot :)
Kerrostaloasujalle (minulle) satunnaunen kukkapenkkien tonkiminen on kyllä kivaa puuhaa, mutta ei minusta suuremmoista puutarhuria tulis. Joten taidan jättää väliin teidänkin penkit :)
Heippa pitkästä aikaa. Bongasin sinut tuolta sukkasadon osallistujalistalta ja tulin kurkkaamaan vanhaa tuttua. =) Tulen kyllä uudestaankin, nyt kun sinut taas löysin..
Lähetä kommentti